Slider

Raskaus: Odotukset VS todellisuus

28.2.2019

Mä todellakin nautin raskausajastani suuresti ja välillä on vauvan syntymän jälkeen ollutkin pieni masuikävä. Ehkä suurin ikävä onkin niitä mahan sisällä myllertäviä potkuja ja liikkeitä kohtaan. Haluankin vielä palata pohtimaan mun omaa raskausaikaani ja päätin raapustaa ylös, millaisia odotuksia ja ennakkoluuloja mulla oli raskaana olemisesta ennen raskautta ja millaista se todellisuus sitten olikin omalla kohdalla. Eli tässä tulee raskausajan odotukset VS todellisuus!

raskaus1 
Pahoinvointi
Odotukset: Joka aamu oksettaa ja ensimmäisenä tarttee juosta pytylle heti aamusta ja suunnilleen asua sen vierellä myös päiväsaikaan. 

Todellisuus: En juurikaan kärsinyt raskausaikana pahoinvoinnista. Aamusin ja jos nälkä pääsi yllättämään, tuli vain lievästi kuvottava olo, mutta muuten ei mitään, eikä pyttyä tarvinnut halailla kertaakaan. 

Vatsan muoto
Odotukset: Raskausmaha on vain pyöreä pallo.

Todellisuus: Maha voi olla vaikka joka aamu eri muotoinen vauvan liikkeiden ja asennon mukaan! 

Laskettu aika
Odotukset: Vauva syntyy joko laskettuna aikana tai myöhemmin.

Todellisuus: Vauva syntyi raskausviikolla 38+2 eli vajaa pari viikkoa etukäteen. Totta kai tiesin, että moni synnyttää jo ennen laskettua aikaa, mutta en todellakaan odottanut ite synnyttäväni yhtään aiemmin. Odotin raskauden menevän yli lasketun ajan, koska sanotaanhan, että ensisynnyttäjillä usein menee ja viimeisellä neuvola+lääkärikäynnilläkin vielä todettiin, että varmasti menee lasketulle ajalle asti. Toki näin jälkikäteen ajateltuna en olis voinu meidän Eelille parempaa päivää syntyä toivoa: ensvuonna nimittäin tää jouluhullu pitää takuuvarmasti jouluteemaiset synttärit!! 

raskaus4 
Liikunta
Odotukset: Liikun läpi raskauden ja varmaan aloitan joogan, joka on kuulemma hyvä rauhallinen liikuntamuoto raskausaikana. 

Todellisuus: Siinä raskauden viimesen kolmanneksen aikana jopa prisman käytävät tuntuivat aivan liian pitkiltä. Joten joo, se liikunta jäi aika minimiin. Toki töissä sai hyvin paljon hyötyliikuntaa ja jotain kevyitä jumppia tuli silloin tällöin tehtyä, mutta aivan liian vähän. Enkä muuten joogannut kertaakaan!

Ruokahimot
Odotukset: Himoitsen varmaan kaikkea tosi outoa paljon!

Todellisuus: Ei, ei tullut mitään outoja ruokahimoja. Ainut outo juttu oli, että aloin syödä suolakurkkua leivän päällä, kun aiemmin olin inhonnut niitä! Myös suolaista ja rasvaista ruokaa teki hiukan mieli. Ai niin ja karkkia ei tehnyt yhtään mieli, vaikka normaalisti ainakin irttarit on mun suurta herkkua. 

raskaus3  
Nukkuminen
Odotukset: Varmaan nukun ihan normaalisti loppuun asti.

Todellisuus: Ei edes ollut tullut mieleen ennen raskautta, miten vaikeaa on nousta sängystä tai kääntää kylkeä ison masun kanssa! Niin, eikä selällään voinut nukkua loppuraskaudesta, mikä on normaalisti ollut mun lempparinukkuma-asento. Kyllä oli vaikeaa! Se vatsa nimittäin painoi!

Kasvava vatsa ja ulkonäkö
Odotukset: Kasvava iso maha tulee varmaan olemaan ahdistava ja ajatus siitä, miltä se tulee näyttämään synnytyksen jälkeen pelottaa. 

Todellisuus: Mä rakastin sitä isoa mahaa! Olin vaan ihan superinnoissani sen kasvusta koko ajan ja teki mieli käyttää vaatteita, jossa se vaan korostuu heti alusta alkaen! Myös ajatus synnytyksen jälkeisestä mahasta ei häirinnyt yhtään - tuli se maha sitten näyttämään miltä tahansa, niin se ihme mikä siellä kasvaa ja työ minkä kroppa tekee, saa vaan arvostamaan kroppaa juuri sellaisena kuin se on!

Synnytys
Odotukset: Synnytys ja ajatus siitä on pelottava.

Todellisuus: En koko raskausaikana pelännyt synnytystä. Totta kai se vähän jännitti ja näin, mutta ajattelin vain koko ajan, että menee miten menee, siellä on kuitenkin ammattilaisia paikalla auttamassa, joten todennäkösesti se menee hyvin ja niinhän se sitten menikin. 

raskaus5 Vauvan liikkeet
Odotukset: Potkut on suloisia pikkupotkuja koko ajan. 

Todellisuus: Joo, olihan ne alkuun suloisia pikkupotkuja, joista sai välillä miettiä, että olikos ne nyt ilmavaivoja vai oikeita potkuja. Loppua kohden ei ollut pikkupotkuista tietoakaan, kun lähinnä tuntui, että joku pyrkii kaikella voimalla työntämään jalkansa kyljestä läpi. Auts! Olihan ne lievästä kivuliaisuudesta huolimatta silti ihania.

Pukeutuminen
Odotukset: Hankin kivoja raskausvaatteita ja pukeudun kivasti loppuun asti.

Todellisuus: Ostin tasan yhdet äitiysfarkut, yhdet treenitrikoot ja yhdet legginssit. Siinä ne. Ja niitä kolmea alaosaa sitten pyörittelin venyvien toppien ja neuletakkien kanssa. Kyllä pukeuduin varmaan ihan kivasti, mut aika samat asut pyöri loppuaikana koko ajan. En myöskään löytänyt niitä täydellisiä mustia mammafarkkuja, joita tilasin kotiin varmaan viidet erilaiset päätyen palauttamaan ne kaikki. Onneks ihan tavalliset jo ennestään vaatekaapista löytyvät venyvät neulemekot ja trikoohameet olivat pelastus ja toivat välillä vähän vaihtelua pukeutumiseen silloin kun halus vähän panostaa.

raskaus2 Muita yllätyksenä tulleita asioita raskausaikana
Loppuvaiheen turvotus: Yleensä töissä otin aina sormuksen pois ja joo, yhtenä päivänä töihin mennessä ei se sitten irronnutkaan. Aiemmin hieman löysä sormus oli jumittunut totaalisesti sormeen, eikä muuten auttanut saippuat tai narukikat. Se sitten oli siinä. 

Väsymys: Mä en nuku ikinä päikkäreitä, mutta alkuraskaudesta en tainnut mitään muuta tehdäkään kuin vaan nukkua, nukkua ja nukkua. 

Päällepäin näkyvät potkut: En ollut koskaan ajatellut, miten selkeästi liikkeet näkyvät päällepäin!

Järkyttävä nälkä: Siis koko ajan oli nälkä! Kerran löysin itteni syömästä banaaneja keskellä yötä, kun satuin heräämään...

Näitä asioita pohtiessa tulee kyllä niin kaipuu raskausaikaan. Vaikka arki meidän pikkumiehen kanssa on lähtenyt ihanasti käyntiin, enkä koskaan oo rakastanut tavallisia kotipäiviä niin paljon kuin nyt, niin silti nautin raskausajasta ihan uskomattoman paljon ja raskausajan arki oli ihanaa. Oonkin ehdottoman kiitollinen hyvin sujuneesta raskaudesta, mikä ei tosiaankaan oo itsestään selvyys. 

Millasia ennakkoluuloja tai odotuksia teillä on ollut raskausaikaa kohtaan (olitte sitten olleet raskaana tai ette) ja miten teillä raskaanaolleilla on todellisuus vastannut odotuksia? 

7+1 Parasta juttua viime viikolta

20.2.2019

meikkijuttuja logi  

♥ Laittautumishetket ilman kiirettä. Pienen vauvan kanssa rauhalliset laittautumishetket, tai laittautuminen ylipäätänsä, ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Kuitenkin ne hetket, kun vihdoinkin ehtii rauhassa istuutumaan alas ja nauttimaan ovat mielettömän ihania. Viimeviikolla taisin onnistua saamaan oman pienen laittautumishetken jopa kolmena päivänä!

kukkakimppu 

♥ Ihanat kukkakimput juhlien jäljiltä. Ristiäisissä saatiin yks jos toinenkin kukkakimppu, jotka ovat olleet ihan mielettömän kauniita kodin ilmeen piristäjiä. Ei tällasia raaski ite käydä muuten vaan hankkimassa. Hyvä kun viitsii ostaa kotio pari kertaa vuodessa edes niitä kaupan halvimpia ruusuja tai neilikoita. Mutta sitten kun näitä kukkia on kotona, niin niistä kyllä nautin ihan täysin sydämin!
  kukkakimppu5

♥ Viimeisten jouluisten juttujen pois siivous. Vaikka mä rakastankin joulua yli kaiken niin nyt helmikuun puolessa välissä alkoi jo vähän ottaa silmiin viimeset paikoillaan olevat jouluvalot ja sisustusporot. Pari tuikkua meillä taitaa vielä olla koristeena, mutta niitä nyt en niin jouluseks mielläkään. Heti on paljon freesimpi fiilis, kun kotia koristaa taas ei-niin-jouluiset jutut.

rakkaat1 

♥ Meidän pienen miehen hymyt. Näitä ei voi vaan hehkuttaa liikaa. Oli päivä sitten kuinka huono tahansa, niin meidän pieni Eeli saa kyllä heti hymyn huulille ja päivästä miljoona kertaa paremman. Ei tuosta pienestä ihmeestä vois olla onnellisempi! ♥

herkkuja

♥ Viimeiset joulusuklaat. Ne vikat palathan aina maistuu parhaalta vai mitä? Me saatiin jouluna tosi paljon suklaata ja vihdoin ja viimein saatiin nautisketua viimesetkin pois. Ihanaa, kun nyt ehkä raaskii kaupastakin ostaa silloin tällöin jotain herkkuja kotiin, kun ei oo enää kaapit enää täpötäynnä joulusuklaita, vaikka ne hyviä olikin.

vauva-arkea1  

♥ Riittoisat kasvissosekeitot. Voisin tällä hetkellä elää pelkällä kasvissosekeitolla. Niitä on vieläpä niin helppo tehdä iso satsi kerralla, että riittää vähän pidemmäksikin aikaa. Tosin noi on kyllä sellasta herkkua, että tähän napaan uppoaa isotkin määrät vähän liian helposti. Vielä kun heittää päälle vähän raejuustoa ja pähkinöitä, niin nam!

koti kukkia blogi

♥ Talvinen sisustus. Mä oon aina ennen heti joulun siivoamisen jälkeen kaivanut keväiset sisustusjutut esille, mutta tällä kertaa päädyin vielä talviseen sisustukseen. Ihania sinisiä sävyjä, taljoja ja kultaa! Mitä sitä vielä turhaan helmikuussa siirtymään liikaa kevääseen, kun voi vielä nauttia tästä ihanasta kevättalvesta, kun aurinko alkaa pikkuhiljaa paistaa enemmän ja lumihanget kimmeltää ihanasti valon voimasta!

+1 Vaunulenkit auringossa. Eihän tota aurinkoa voi hehkuttaa liikaa tähän aikaan vuodesta, kun ollaan eletty niin monta viikkoa tosi pimeässä. Varsinkin vaunulenkit ihanassa kelissä on olleet nyt ihan lemppareita! Lenkkeily muutenkin on nin piristävää ja varsinkin kun oon nyt vihdoin ja viimein selvinnyt mun flunssasta, siitä osaa myös nauttia entistä enemmän liian monen sisällä vietetyn päivän jälkeen. (Nyt vaan kun toi sää tuolla pihalla taas muuttuis ihanan aurinkoiseks, mitä se ei tällä hetkellä ole...)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! ♥ Millasista jutuista te ootte nauttineet viime aikoina?

Vauva 2 kk - kuulumiset, uni & kehitys

17.2.2019

Eeli täytti eilen tasan kaksi kuukautta jo ja taas vois vaan päivitellä, miten aika tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti. Ajattelinkin, että pitänee joka kuukausi tehdä pieni kooste pojan kehityksestä, sillä nää on niitä hetkiä, joita ei todellakaan halua unohtaa. (Ja kyllä, ne vaan unohtuu, jos niitä ei kirjaa ylös!)

isä ja poika  

2-KUUKAUTISNEUVOLA

Perjantaina me käytiin neuvolassa ja painoa poitsulla oli 5570g ja pituutta 59,3cm. Tuntuu, että pituutta tulee ihan huimaa vauhtia lisää ja painoakin sen verran, että alkaa käsilihaksissa ajoittain tuntua sylissä kanniskelu. Eeli sai myös rotavirusrokotteen ja ainakaan toistaseks ei onneks oo mitään poikkeavia oireita rokotteesta ilmennyt. Muutenkin kaikki oli neuvolassa hyvin ja poitsu katseli hyvin mielenkiinnolla neuvolan seinillä olevia värikkäitä kuvia ja hymynaamahelistintä.

  Eeli2

KEHITYS

Ollaan kovasti treenailtu nyt masulla oloa ja Eeli jaksaakin jo vähän aikaa pitää päätä hieman ylhäällä, vaikka kauaa hän ei masulla vielä viihdykään. Myös sylissä ollessa pää pysyy tosi hienosti hallinnassa. Eeli on myös alkanut päästää ihan mielettömän sulosia äännähdyksiä ja meidän päivien kohokohtia onkin ollut nyt pienet jutusteluhetket. Ensimmäinen pieni kunnon hymy tuli tasan viiden viikon iässä, mutta silloi hymyt olivat melko tiukassa ja lähinnä poika hymyili vain isille. Nyt hymyjä tuleekin ihan jatkuvasti! Vauvan hymyt on kyllä niin sulosia, että sydän melkein meinaa sulaa! ♥ Eeli myös seurailee mielellään katseellaan mielenkiintoisia leluja ja rakastaa kasvojen tuijottelua.

  vauvakortit2

PÄIVÄRYTMI, UNI JA SYÖMISET

Meillä nukutaan öisin ihan superhyvin ja jo noin kuukauden vanhasta eteenpäin ollaan nukahdettu puolenyön maissa noin yhdeltätoista tai kahdeltatoista kuudeksi tunniksi. Syömään heräilläänkin sitten viiden kuuden maissa aamulla ja seuraavan kerran aamukahdeksan ja -kymmenen välillä. Yönsä Eeli nukkuu kiltisti omassa pinnasängyssään. Ei nimittäin toivoakaan, että meidän 120cm sängystä sais jotain perhepetiä. En vois olla tyytyväisempi meidän unirytmiin tällä hetkellä kun vertaa ekojen viikkojen jatkuviin yöheräilyihin. Nyt virtaakin riittää päivisin niin paljon paremmin! Tällä viikolla ollaan jopa kahtena yönä nukuttu kahdeksan tunnin yöunet. Ihan huippua!

Päivällä meillä tankkaillaan maitoa noin parin tunnin välein. Välillä vähän tiuhempaankin tahtiin, mutta maksimiväli taitaa olla kolme tuntia. Päikkärit meidän poitsulla on usein vaan pientä torkkumista sylissä ja usein jos yrittääkin laskea sänkyyn, niin poika herääkin lähes välittömästi sen jälkeen. Parhaat päikkärit Eeli tuntuu nukkuvan vaunulenkkien ajan (ja joo, usein herää heti vaunujen pysähdyttyä) ja sisällä joko vaunukoppaan laitettuna pinnasängyn sijaan tai sitterissä. Mitään selkeää rytmiä meillä ei päivin ole, mutta pienet päikkärit nukutaan yleensä noin klo 11 maissa, kahden aikaan vaunulenkillä ja illasta torkutaan sylissä. Välillä raskasta onkin ollut se, että omia käsiä ei meinaa saada vapaaksi, kun poitsu nukkuis mielellään vaan sylissä. Nyt onneks hän on ruvennut viihtymään hyvin myös sitterissä ja leikkimatolla, jolloin saa vähän kotitöitäkin hoidettua.

Eeli poju1

MUUTA

Poika rakastaa ihan yli kaiken kylpemistä, leikkimaton kaaressa olevaa oranssia oravaa ja neuvolasta saatua hymynaamajulistetta. Kylpyhetken onkin meidän molempien lemppareita. On niin ihanaa seurata, kun toinen nauttii täysin sydämmin lämpöisessä vedessä oleskelusta. 

Kummisedältään Eeli sai heti syntymänsä jälkeen lahjaksi leikkimaton, jossa on paljon kivoja aktiviteetteja ja etenkin oranssi vinkuva orava (jonka vinkumisääni muuten tajuttiin vasta tänäviikonloppuna, kun pojan eno astui oravan päälle vahingossa) on pojasta ihan superkiinnostava. Tämä voisikin tuijotella välillä oravaa vaikka kuinka kauan! Orava on ollut hyvä katseenvangitsija myös masulla ollessa, kun ollaan harjoiteltu päännostamista. 

Legendaarinen neuvolasta saatu hymynaamajuliste meillä on vaipanvaihtopisteen yläpuolella olevan ilmanvaihtopömpelin pohjassa kiinni niin, että se on suoraan pojan kasvojen yläpuolella vajaa metrin päässä kasvoista. Eeli kiinnittääkin yleensä huomionsa siihen aina vaippaa vaihtaessa ja jaksaa tuijotella sitä!

Kaikenkaikkiaan meillä menee tällä hetkellä tosi hyvin ja arki vauvan kanssa on alkanut pikkuhiljaa rullaamaan loistavasti! 

Silmälasit - astetta kirkkaampi maailma

14.2.2019

silmälasit6  

Mä muistan jo miten lukioaikojen lopussa sieltä takarivistä oli ehkä hiukan vaikea erottaa edestä taululta pientä tekstiä. Noh, mun näkö ei kuitenkaan oo koskaan ollut niin huono kuitenkaan, että se olis häirinnyt mun arkea millään tavalla. Aina mä oon erottanut kissan koirasta ja niin eespäin. Ainut minkä kanssa on ollut ongelmia, on kylttien lukeminen autoillessa kaukaa. Etenkin oudoissa paikoissa ajellessa mies on saanut toimia mun silminä, kun oon manannut, että mitä tuolla nyt sitten lukee ja tosta seuraavastako pitää kääntyä vai häh.

lasit

Välttelin oikeestaan melko pitkään silmälasien hankkimista, vaikka tiesin sellaset tarvitsevani. Blackfridayn aikaan olikin sitten silmälasiliikkeissä niin hyviä tarjouksia, että päätin köpötellä optikolle ja hankkia ne lasit vihdoin ja viimein. Ja kyllä vaan maailma kirkastu. Taisin todeta ääneenkin lasien saamisen jälkeen, että tältäkö maailma oikeasti näyttää.

silmälasit10
Kaikkein hankalinta oli se omaan päähän sopivien lasien valinta. Ensinnäkin, kun ei oo omaan itteensä tottunut silmälasipäänä, niin kaikki lasit näytti vääränlaisilta. Onneks sieltä liikkeestä sitten yhdet mulle kelpaavat löytyikin.

silmälasit4

Todellisuudessahan mä useimpina päivinä en edes muista omistavani laseja. Ajaessa ne on kuitenkin aika must. Nyt elämää silmälasien kanssa on reilu kaksi kuukautta. Vielä ei tosin mun silmäni oo täysin edes tottuneet kulkemaan lasit päässä ja näkymä tuntuu osittain oudolta, mutta ehkä vielä jonain päivänä sitä oppii. Näytän kuitenkin nää päässä astetta fiksummalta ja skarpimmalta!

P.S. Tuunailin blogin ulkoasun täysin uuteen uskoon. Suuri harppaus tapahtu myös mobiiliversion osalta, joten tästä eteenpäin mun blogia on paljon helpompi lukea myös puhelimen ruudulta.

Mitäs mieltä ootte blogin ulkoasun muutoksesta ja silmälaseista?

Meidän vauva sai nimekseen...

12.2.2019

Meidän vauva sai nimekseen 9.2. Eeli Vilho! ♥ Lauantaina vietettiin meidän pienen miehen ristiäisiä, joita tämä äiti tais jännittää enemmän kuin meidän päivän sankari. Juhlat pidettiin mun kotikotona Ikaalisissa eli pojan mummulassa, sillä meidän kotiin ei ois ikinä vieraat mahtuneet ja vierailla oli myös huomattavasti lyhyempi ajomatka juhlien ollessa Ikaalisissa. Poikaa juhlistamassa olikin vähän reilu 40 henkeä!

Eeli Vilho 2

Nimeksensä meidän vauva saikin siis Eeli Vilho! Jos meille olisi tullut tyttö, olisi nimi ollut selvä jo kauan ennen raskauden alkua: nimen alku- ja loppukirjain olisivat tulleet meidän vanhempien etunimien ensimmäisistä kirjaimista (eli E ja S). Pojankin nimeä sitten mietittiin samalla tekniikalla ja mietittiin nimeksi esimerkiksi Eliasta ja Eelistä. Kumpikaan nimistä ei kuitenkaan vakuuttanut täysin ja Eelis lyhenikin Eeliksi. Synnyttyään poika olikin ihan Eelin näköinen, eikä nimen sopivuudesta ollut enää epäilystäkään. Ihan täydellinen nimi meidän vauvalle! 

Pojan toinen nimi tuleekin suvusta ja kyseistä nimeä tietääkseni löytyy niin mun omasta kuin miehenkin suvusta. Sukuniemen kohdalla päätettiin hyödyntää uutta sukunimilakia ja Eeli sai meidän kummankin sukunimen väliviivalla yhdistettynä. Itelleni on nimittäin ollut aina selvää, etten tuu koskaan omaa sukunimeäni vaihtamaan edes naimisiin mennessä, sillä jotenkin se on niin vahvasti osa omaa identiteettiä ja kuitenkin melko harvinainen. Tuntuikin siis parhaalta vaihtoehdolta, että poika saa meidän kummankin sukunimen.
  ristiäiset

Koko juhlan ajan poika oli todella tyytyväinen. Virallisen osuuden ajan hän nukkui tyytyväisenä kummisetänsä sylissä, eikä edes hätkähtänyt yhtään kastamista. (Toki sillä saattaa olla osuutta asiaan, että meidän pikkumies oli pään kastamista tavallaan jo "harjoitellut" meidän karstanpoisto-operaatioiden päänpesujen yhteydessä. Heh) Poika myös nautti ihan mielettömästi siitä, kun sai koko ajan olla jonkun sylissä ja nukkuikin suurimman osan ajasta tyytyväisenä välillä kurkkien silmäluomiensa alta, että kenenkäs sylissä nyt ollaan.

ristiäiset1

Tarjoiluista suurimman osan oli valmistanut mun äitini. Ite en ois varmaan ikinä ehtinyt valmistaa juuri mitään, jos olisin yrittänyt ite leipoa kaiken. Ainoastaan pullien leipominen ja kakun pursotus ja koristelu jäi mun vastuulle. Myös Eetun äiti oli leiponut ihanaa kuivakakkua ja tilannut vauvan jalan muotoisia keksejä tarjolle. Tarjolla meillä olikin siis keksejä, kermakakkua vadelma-kinuskitäytteellä, vanilja-mustikkajuustokakkua, cocktailpiirakoita sekä munavoita, tonnikalapiirakkaa, kentin kakkua, pasteijoita, pullia ja punaherukkamurupiirakkaa. Pakastimeenkin tais vielä kotikotio jäädä herkkuja, joten ainakin tiedän mitä syön sinnepäin taas ajellessa!

Eeli Vilho 1 
Uskomatonta, että nyt meidän pienellä vauvalla on jo nimi ja tällä viikolla on tiedossa 2-kuukautisneuvola! Raskausaikana tuntui siltä, että aika kuluu mielettömän nopeaa, mutta nyt pojan syntymän jälkeen aika vaan on tuntunut kiihdyttävän vauhtiaan entisestään. 

Me aiotaan tänään ainakin hyödyntää auringonpaiste pihalla ja vaunutella sekä nauttia lisääntyvästä valon määrästä!

Oikein ihanaa alkuviikkoa kaikille! ♥

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ♥

7.2.2019

Joulukuun 16. päivä elämä muuttui täysin, kun meidän pieni poika päätti pitkän odotuksen jälkeen saapua maailmaan. Laskettu aikahan olisi ollut vasta 28. päivä, mutta poitsu halusi ottaa parin viikon varaslähdön ja saapua vähän aikaisemmin. Toki tän äidin sen viikkoisella rehkimiselläkin oli varmaan osuutensa asiaan: jouluostoksilla juoksentelua, lahjojen väsäilyä ja joulusiivoilua, mikä varmaan hoiti myös osuutensa siinä, että synnytys käynnistyi ajoissa - fiilikset nimittäin kyseisellä viikolla oli usein sellaset että pitäsköhän hidastaa tahtia, mutta njääh, kyllähän niitä joulujuttuja piti hommailla. 

poitsu8  
Pojan syntymä

Kaiken kaikkiaan pojan syntymä meni hyvin. Mielenkiintoista oli vaan se, että supistusten alkaessa  keskellä yötä, oltiin yli 100 kilometrin päässä meidän synnäristä, enkä mä ollut ihan varma aluks siitä, että pitääkö meidän nyt lähteä ajamaan Seinäjoelle vai ei, mutta noh, onneks sit lähdettiin. Supistelut ja pitkä automatka oli ihan mielenkiintonen yhdistelmä ja Seinäjoella kotona ehdittiin käydä kääntymässä sen verran, että pakkasin sairaalakassin vaan nopsaan (kun tätäkään ei ollut voinu tehdä valmiiks, kun en ollut varautunut, että poika syntyis niin ajoissa) ja sitten ajettiinkin heti synnärille. Tästä voisin ehkä jossain vaiheessa kirjoittaa tarkemminkin, sillä olis kiva saada itsellekin parempaan muistiin koko tapahtuma. 

Poika syntyi sunnuntaina 16.12. kello 11:45 ja painoa oli 3754g ja pituutta 51cm. Raskausviikkoja oli tässä vaiheessa 38+2, joten vauva olikin jo tosi hyvän kokonen, vaikka mun maha ei mitenkään suuri missään vaiheessa raskautta ollutkaan. Tosin näin jälkeenpäin kuvia katsoessa, kyllä se masu vaan olikin aika iso. 

Yksi elämän ikimuistoisimpia hetkiä varmasti olikin se, kun kuuli pojan itkun ensimmäistä kertaa ja sai hänet rinnalle. Voiko rakkaampaa ollakaan! ♥

varpaat4
Ensimmäiset päivät kotona

Osastolla vietettiin kaks yötä. Luojan kiitos, että päästiin nopeasti kotiutumaan, sillä osastolla en saanut nukuttua kunnolla ja sinä yönä, kun synnytys käynnistyi, niin en todellakaan nukkunut silmäystäkään. Oli ehkä maailman oudointa lähteä osastolta vauvan kanssa. Heitinpä ehkä jotain läppääkin siinä kohtaa, että eikö tässä nyt pitäs joku vartija kävellä perässä, joka varmistaa, että tehdään kaikki oikein. Haha! 

Ekoina päivinä oli ihan järjettömän väsynyt. Kuljin ihan zombina ja peiliin katsoessakin totesin, että näyttääpä haamulle. Ekoina päivinä poika hyvin pitkälti vain nukkui koko ajan ja heräili välillä syömään. Imetys ei heti ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut, mikä todellakin aiheutti stressiä. Onneks sekin sitten alkoi pikkuhiljaa sujua. Olihan siinä opettelua kummallekin. Elettiin todellisessa vauvakuplassa, johon kuului aikamoista tunteiden vuoristorataa: välillä itkettiin ja sitten taas naurettiin. Meillä kävi myös paljon vieraita, mikä oli todellinen piristys muuten niin väsyneisiin päiviin. Eetukin piti heti pojan synnyttyä viikon virallista isyysvapaata ja sitten hänellä oli viikko lomaa töistä, mikä kyllä helpotti, kun oli joku koko ajan huolehtimassa esim. ruoanlaitosta. 

poitsu23
Joulu 

Päästiin viettämään myös joulua pienenä perheenä pojan kanssa. Jouluks ajeltiin meille kotikotio Ikaalisiin, mikä oli ihan superhyvä ratkasu, sillä kaikki ruuat sun muut oli valmiina, eikä tarvinnut stressata mistään ylimääräsestä. Tälle jouluhöperölle ois ollu aika ankeeta viettää joulu Seinäjoella kolmistaan, jossa ei ois ollut mitään ruokia valmiina, eikä varmaan edes sitä perinteistä joulun tunnelmaa. Joulu menikin onnellisessa väsymyssumussa ja poitsukin sai pari ihanaa lahjaa!

varpaat3
Ensimmäiset viikot

Ensimmäiset viikot ovat menneet hurjan nopsasti. Ikää sunnuntaina tuleekin jo kahdeksan viikkoa ja ensviikolla on 2kk neuvola! Lauantaina on myös tiedossa pojan ristiäiset, joita ollaan ahkerasti järjestetty viimeaikoina. Hassua, että pian meidän pojalla on ihan oma nimi - saas nähdä osataanko kutsua häntä olenkaan kyseisellä nimellä vai jääkö lempinimet vielä tiiviiseen käyttöön. 

Viikonloput ollaan vietetty hyvin pitkältä mun kotikotona poitsun mummulassa, jossa on onneks pojalle riittänyt muitakin sylejä kuin äitin tai isin. Oon ollut flunssassa jo jonkin aikaa (eka kuumeessa, sitten kauheessa yskässä, seuraavaks kurkkukivussa ja sitten ilmesty nuha), mikä on pienen vauvan kanssa ollut aika väsyttävää, kun on pakko jaksaa, vaikka oma vointi ois ollut ihan ojan pohjalla. Nyt onneks ollaan jo voiton puolella, eikä flunssa tarttunut vauvaan, mitä vähän pelkäsin. 

Pojan kanssa ollaan tehty myös kauppareissuja ja käyty ihan ekaa kertaa lastenneuvolassa kuuden viikon iässä. Öiset unet on ihan ekoihin viikkoihin nähden pidentyneet niin, että tämäkin äiti saa jo öisin tarpeeks unta ja jaksaa päivisin hyvin touhuilla. Myös imetyksestä on tullut superhelppoa alun vaikeuksiin verrattuna. 

Ekat viikot oli todellakin haastavia, mutta silti niin ikimuistoisia ja ainutlaatuisia!

poitsu1

Niin vaan on elämä lähtenyt käyntiin vauvan kanssa. Eikä meillä oo enää pientä vastasyntynyttä vaan iso vauva jo, joka kasvaa ihan hurjaa vauhtia! ♥  Kuvissa on meidän pieni reilu kolmeviikkoisena - nyt jo on kuvien bodykin jäänyt pieneksi.

Noin, nyt on blogi taas herätelty eloon. Ekat viikot vauvan kanssa halusin pyhittää ihan vaan vauvalle. Nyt taas oon alkanut kaivata arkeen myös pieniä omia juttuja, joista blogi on ehdottomasti yks. Haluan taltioida näitä hetkiä vauvan kanssa ajoittain blogiin ja tätä kautta tulee saatua ajatukset talteen ja pikkusesta normaalia enemmän kuvia. 

Blogi tulee varmasti olemaan hyvin vauvapainotteinen, sillä meidän pienokainen niin iso elämää. Kuitenkin tulee jatkossa olemaan ehdottomasti höpinöitä myös sisustus- ja kauneusjutuista ja heii, toiveita postauksien suhteen saa myös laittaa!
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

Your own copyright